keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Hei taas!

Siitähän tuli pidempi tauko. Missään vaiheessa ei ollut tarkoitus lopettaa blogia - kyllä minä tätä koko ajan pidin, en vain ehtinyt kirjoittamaan mitään. Tai ehdin, mutta olin niin hidas, että teksti oli valmis vasta viikkoja uutisen ilmestymisen ja aiheuttaman kohun jälkeen. Ja jossain vaiheessa oli sellainenkin olo, että ei tässä nyt mitään sanottavaa koskaan ole, joku sanoo samat asiat aina fiksummin. Ja hajosihan se tietokonekin...

Vuosi on mennyt, mutta mitä jäi käteen? Lueskelin vanhempia tekstejäni ja olen edelleen lähestulkoon samaa mieltä itseni kanssa. Joissain mielipiteissä olen ehkä muuttunut hieman varovaisemmaksi, joku aatteen kiivas palo on hieman lientynyt ja toinen roihahtanut liekkeihin. Toissa eduskuntavaalien aikaan äänestin SDP:tä ja miesehdokasta, nyt puhkuin sataa naista eduskuntaan ja huomasin vaalikevään muovanneen minusta lähes kommunistin. Femakko olen edelleen ja nykyään vielä mamuttajakin - tykkään niin kovasti tällaisten lempinimien keräämisestä. Vielä kun vain keksisi, mistä niitä saa lisää.

Blogi jatkuu taas, säännöllisen epäsäännöllisesti eikä sen fiksumpana. Ehkä postaan välillä jotain vähän kevyempääkin. Kuten kuvan upeasta Neitsyt Maria -paahtoleipäleimasimestani. Jokainen on kai joskus toivonut merkkiä, minä voin leimata sellaisen vaikka jokaiseen aamiaisleipääni. Kyllä elämä on mainiota.
Ai kun kauniin harras kuvakin.

1 kommentti:

  1. Mäkin ehkä tartten tollaisen:O Vaikka en omista leivänpaahdintakaan:D

    Toivoisin minun ja muiden löytävän useamminkin tänne. Sun teksteissä on tärkeää asiaa hyvässä muodossa.

    VastaaPoista