lauantai 14. joulukuuta 2013

Inhoan joulua - eli kuinka blogien lahjalistaajille pitäisi varata erityinen paikka helvetistä

Minä olen materialisti. Tulen käsittämättömän onnelliseksi uusista meikeistä, vaatteista ja kaikesta siitä kivasta, jota voin ulkonäkööni tuhlata. Kirpputorit kierrän aikataulun salliessa useampaan kertaan viikossa, syön mieluummin nuudeleita kuin jätän väliin mahdollisuuden omistaa suloinen kukkahame ja vaikka kuinka saan kuulla eläväni liikaa pääni sisällä, kulutan kuitenkin enemmän rahaa leikkokukkiin kuin hyväntekeväisyyteen. Olen kulutusyhteiskunnan tuote, enkä oikein osaa edes hävetä sitä.

Yhtä asiaa kuitenkin inhoan, nimittäin joulua. En uskonnollisessa tai maallisessa mielessä, sillä rakastan kynttilöin valaistua kirkkoa ja Vesa-Matti Loirin tulkitsemaa Tonttua, kuten myös lasten riemua joulukalenteriluukkujen käydessä vähiin ja kuusijuhlan kenraaliharjoitusten lähestyessä pelottavaa tahtia. Enkä edes inhoa sitä perinteistä lanttulaatikkoa, neulasensa tiputtavaa kuusta, lahjojen paketointia tai hankalaa sukulointivelvollisuutta. Sen sijaan inhoan lokakuussa alkavaa kulutusjoulua ja aivan erityisesti aikuisten ihmisten lahjalistoja.

Mielestäni lasten on vielä täysin oikeutettua selata postiluukusta tipahtanutta lelukuvastoa ja ruksia sieltä haluamansa "Joulupukkia" varten. Aikuisen sortuessa samaan on kuitenkin kyse pelkästä ahneudesta ja joulun sekä lahjojen todellisen merkityksen unohtamisesta. Se on noloa ja paheksuttavaa, eikä missään nimessä ok.

Enkä tällä nyt tarkoita, ettei mitään saisi koskaan pyytää. Haave- ja tarvetiedusteluihin vastaaminen yksittäisin toivein on kuitenkin aivan eri asia kuin tuhlata tuntikausia kokoamalla kallista listaa nettiin kaikkien nähtäväksi tai sukulaisille annettavaksi. Jälkimmäinen aiheuttaa minussa aina syvää häpeän tunnetta, vaikka myönnän itsekin joskus sortuneeni kinuamiseen.

Ja ihan oikeasti, pitää niillä yksittäisillä toiveillakin olla rajansa: yli neljän-viidenkymmenen euron lahjan "toivominen" menee mielestäni jo samaan kategoriaan järjettömän listailun kanssa, puhumattakaan sitten tästä nykyisestä trendistä vaatia tablettitietokoneita ja kalliita puhelimia. Olen varmasti vanhanaikainen nillittäjä tämän sanoessani, mutta lahjan perimmäinen idea on ajatus ja ilahduttaminen; ei suinkaan henkilökohtaisen materian kerääminen.

Erityisesti tänä jouluna pahoitin mieleni lukiessani keskustelua siitä, onko käytetyn lahjan antaja pihi ja kamala ihminen - kuulemma on, sanovat eräät. Parhaan lahjan ei pitäisi olla kallis, vaan näyttää antajan ajatelleen saajaansa. Ehkä se on jotain hauskaa, henkilökohtaista tai jopa vähän turhaakin "roinaa". Itse valmistetut lahjat ovat erinomaisia, samoin kuin kertaan tai kahteen käytetytkin. Kyllä huono lahja tulee ihan jostain muualta kuin antajansa kaapista, ja nenänsä nyrpistelijöille voisi varata erityisen paikan Helvetistä, heti siitä oliiveja inhoavien vierestä.

Enkä tällä halua väärien ihmisten kimppuun tuomitsemalla niitä, jotka haluavat ja voivat käyttää lahjoihin enemmän kuin minä köyhänä ihmisenä koskaan. Varmasti siinä viidensadan euron IPhonessa on aivan yhtä paljon ajatusta kuin suklaalevyssäkin, sitä en kiellä. Ongelma ei ole annetun lahjan arvo, vaan siihen liittyvä paine - joulun ei missään nimessä pitäisi olla pakkoa antaa kalliita lahjoja niitä kinuaville, vaikka loka-marraskuussa siltä kieltämättä vähän tuntuukin.

Tunnen nyt pientä halua mainita jotain "Kristuksen syntymäjuhlasta joulun perimmäisenä tarkoituksena", aivan kuin kyseessä ei alunperin olisi ollut talvipäivänseisaus ja roomalaisen auringonjumalan päivä. Totuus on, ettei yhden ihmisen uskonnollispohjainen juhla ole yhtään sen parempi kuin toisen perinne, jossa korostetaan rauhaa, perhettä ja läheisiä tai vaikka tonttuja ja Joulupukkia. Siksi tyydynkin vain toivomaan, että viimeistään jouluaattona jokainen voisi muistaa, ettei keskeisintä ole kulutuskulttuuri tai kaiken läpäisevä ahneus - blogien lahjalistat ja kalliit toiveet - vaan kauppojen ulkopuolelta löytyvä pyhän kokemus, oli sen perustana sitten millainen uskomus tahansa. (Ja ruoka, aina jouluruoka.)


Hyvää adventin aikaa jokaiselle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti