sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Bannerista ja ehkä vähän muustakin

Tämä kirjoitus käsittelee kokonaan blogin ulkoasua, eli jos mieluummin haluat lukea kuinka tuomitsen noin 40 % lifestyle-blogeista helvettiin, kannattaa ehkä scrollata vähän alemmas.

Melkolailla alusta alkaen olen kaivannut blogiini oikeaa banneria - en vain sellaista tylsää tekstibanneria, jota olen tähän mennessä käyttänyt. Tiellä on ollut kaksi suurta ongelmaa: 1. En osaa ottaa valokuvia 2. en osaa käyttää kuvankäsittelyohjelmia. Ensimmäisen voisi toki kiertää käyttämällä ilmaiskäyttöön tarkoitettuja kuvia, mutta hyvien löytäminen tuntuu liian hankalalta ja aikaa vievältä prosessilta, kun toisena vaihtoehtona on kuitenkin valittaa tekemättä mitään.

Siivousta ja joululahjastressiä vältellessäni otin itseäni kuitenkin vihdoin niskasta kiinni ja selasin kuva-aarteeni löytääkseni jotain sopivaa kollaasia varten - halusin kuvien samalla olevan vähän hauskoja ja tiivistävän blogin keskeistä sanomaa, joka tällä hetkellä tuntuu olevan feministiskristillinen propaganda. Kuvia ei todellakaan ollut paljoa, sillä ostin elämäni ensimmäisen kameran tämän vuoden tammikuussa ja siitäkin on jatkuvasti patterit lopussa. Vaan löytyi sitä sentään jotain.


Tausta ei ensinnäkään ole tasaisen sininen maalipurkki, vaan pala Turusta nappaamaani maisemakuvaa viime helmikuulta. Alunperin olisin tahtonut taustaksi kaupunkimaisemaa ja Tuomio- ja Mikaelinkirkot, mutta banneri näytti tällä tavalla liian sekavalta, joten tyydyin pelkkään taivasosioon. Maalipurkki olisi varmasti ollut helpompi vaihtoehto, mutta oikein värin löytäminen oli Gimpillä yllättävän haastavaa.



Ensimmäisenä ylhäältä muutamien tekstien luonnosversioista otettu kuva, jota en sen ottamisen aioihin päätynytkään käyttämään suunnitellulla tavalla. Kirjoitan tekstit useasti käsin ja teen vasta varsinaisen puhtaaksi kirjoittamisen koneella ajatustyön helpottamiseksi. Tälläkin hetkellä sängyn vieressä odottaa yksi pätkä aikaa, jolloin ehkä jaksaisin koota sen kunnolliseksi; kuvan alimmaelle pätkälle aika ei koittanut koskaan.

Toisesta kuvasta täytynee alleviivata, etten itse ole kirjoittanut siinä esiintyvää tekstiä, ainoastaan ottanut kuvan. Turun Raunistulantien jalkakäytäväosio oli eräänä kauniina päivänä sotkettu täyteen enemmän tai vähemmän kypsiä ja poliittisia kannanottoja aiheesta kuin aiheesta. Tämän kuvan "persut haisee" ja "älä usko hallitusta" lisäksi oli löydettävissä myös muun muassa "Putin 4 life", "kikkeli", "Soini keisariksi" ja tunnistamattomaksi jäänyt kemiallinen kaava, jonka epäilen esittävän alkoholia. Persut haisee ei nyt välttämättä ollut korrektein valinta banneria varten, mutta halusin jotain vähän keventävää ja hauskaa. Jos joku arvioi tekstini roskaksi valinnan takia, hän luultavasti olisi tehnyt sen joka tapauksessa. [FK] pelasta -kohtaa en ymmärrä edelleenkään.

"Valmistuttuani Oxfordista luokkani huippuna perustin oman lääkefirman. Nyt tienaan 6 000 000 puntaa vuodessa.
Tämän auton ostin vuosibonuksellani ja lahjoitan hyväntekeväisyyshuutokauppaan tukemaan
tyttöjen koulutusta kolmansissa maissa. Arvostan itseäni & saavutuksiani
enkä tarvitse miehiä statukseksi."


Kolmas kuva on puhelinmyyntiuraltani ja jotain, mitä taiteilin saatuani voimakkaan feministiahdistuksen kesken työpäivän. Kyseisen "soittokuution" seinällä oli kaksi lehdistä napattua posteria vähäpukeisista naisista poseeraamassa moottoriajoneuvojen päällä ja näiden kahden posterin alla vielä kuva autosta, joka sommitelmassa ikään kuin esineellisti naiset vielä pahemmin rinnastamalla ne ostettavaan hyödykkeeseen. Vastaiskussani tein naisista voimakkaita oman tiensä kulkijoita ja menestyjiä. Toisen naisen elämäntarinan voi lukea alta.

"Minulle tarjottiin nuorena 16-vuotiaana töitä alusvaatemallina. Sairastuin anoreksiaan mutta selvisin ja jätin mallinuran
kouluttautuakseni ravintoterapeutiksi. Nyt autan kaltaisiani nuoria tyttöjä ja olen alani huippuja.
Vapaa-ajallani harrastan moottoriajoneuvoja - tämän upean yksilön kokosin omin käsin.
Olen upea nainen ja tunnen arvoni." 

Ensimmäinen kuva alarivistä ei liene vaadi sen kummempaa selitystä, oma naamahan se siinä, toiminut aikaisemmin bloggerin profiilikuvana. Pureskelemani kukat eivät olleet sinivuokko, kuten luulin, vaan skilloja (idänsinililjoja) ja lievästi myrkyllisiä, joten en neuvo kokeilemaan.



Toinen kuva on todellista kristillistä propagandaa, sillä raapustin sen kerran tylsyyksissäni Oulun keskustan katukiveykseen eväitä nauttiessani. Pätkä on Matteuksen evankeliumin viidennestä luvusta, jae kuusi: "Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä [ja jano: heidät ravitaan]." Harrastan tämänkaltaista terrorismia aina satunnaisesti ja olen todella pahoillani, jos joku vanhempi tai vapaa-ajattelija kokee saaneensa takiani ikuiset traumat.


Viimeinen kuva on ainoa blogiteksteissä jo aikaisemmin julkaistu kuva ja Helsingin sanomien artikkelin "En ymmärtänyt, että minut oli raiskattu" (Helsingin sanomat, torstailiite 15.5.2013) kommenttiosiosta, johon oltiin koottu ihmisten mielipiteitä raiskaukseen liittyen. Teksti ei ole minun käsialaani - minulta on painettu ainoastaan Kalevan mielipidepalstalle pakkoruotsikeskusteluun lähettämäni korjaus, jossa totesin, että aikaisempien keskustelijoiden väittämistä poiketen Suomen ruotsinkielisen väestön on aivan samanlainen pakko lukea "toista kotimaista" kuin suomenkielistenkin. Pätkä taisi olla noin neljän virkeen mittainen ja ilmestyi joko vuonna 2010 tai 2011. Olen senkin jälkeen toki lähetellyt muutamia mielipidekirjoituksia, mutta ainoatakaan niistä ei ole julkaistu. Parempi siis vain huudella netissä.


Yleisilmeeltään uusi banneri on melkoisen ankea ja amatöörimäinen - siitä on selvästi havaittavissa, että pikkukuvien reunukset on piirretty vapaalla kädellä, mikä saa kuvan näyttämään huolimattomalta ja hieman myös epäsiistiltä, ikään kuin sen eteen ei olisi haluttu nähdä vaivaa. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä käytin bannerin tekoon reilut kaksi tuntia ja pohdin pääni puhki, miten Gimpillä voisi saada aikaan pyöreät reunukset. Paintillahan se olisi helposti onnistunut, mutta tajusin asian liian myöhään. Myös kuvan asettelussa on toivomisen varaa, mutta sitä saa olla, sillä en jaksa välittää tarpeeksi. Banneri on toki mukava lisä muuten melko kuvattomaan blogiin, mutta toivon ihmisten edelleen lukevan tekstejäni niiden sisällön, ei blogin ulkoasun takia. Ulkoasu olkoon nyt vain pieni paha siinä sivussa - tai hauska bonus, miten sen haluaakaan nähdä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti