perjantai 12. heinäkuuta 2013

Mieti nyt hetki - lakikohusta, Räsäsestä ja medialukutaidosta

Kirkko on jälleen kerran päässyt uutisiin negatiivisissa merkeissä - ja jo perinteeksi nousseeseen tapaan osasyyllisenä on ollut kristillisdemokraattien puheenjohtaja, Päivi Räsänen.

Ihan rehellisesti sanottuna, minua kyllästyttää. Arvoisa puheenjohtaja Räsänen on kyllästyttänyt minua jo pitemmän aikaa, mutta tällä hetkellä olen kyllästyneempi suomalaiseen mediaan ja kansan rivijäseniin. Otetaan siis ihan pieni paussi räsäsvihasta ja mietitään, mitä ministerimme tarkalleen ottaen sanoi.

Niinpä, ei mitään hajua. Jotenkin se kai liittyi siihen, että kristittyjen tunnustamaa jumalaa tulisi totella yli lain, mutta hetkonen - milloin, missä tilanteessa? Räsänen varmasti tarkoitti, että naisia saa raiskata ja orjia pitää, niinhän se Raamatun laki menee.

Ja kohu on valmis.

Ongelma taisi olla sanavalinnoissa, sillä Räsäsen perusajatuksessa ei paljoa ihmettelemistä riitä. Puheenjohtajan mukaan ihmisen, tässä tilanteessa juuri kristityn, on hyvä kyseenalaistaa yleinen mielipide, myös laki, kysyen, onko se moraalisesti oikein. Esimerkkikin löytyi pyhästä kirjasta: Apostolien teoissa tulee vastaan tilanne, jossa viranomaiset yrittävät kieltää Jumalan sanan levittämisen. Pietari kuitenkin toteaa, että on parempi totella Jumalaa kuin ihmistä, ja apostolit jatkavat lähetystyötään entiseen tapaansa. Orjien ja kivitystuomioiden sijaan kyse on siis uskonnonvapaudesta.

Kuulostaa jotenkin lässähtäneeltä, sillä eihän tässä nyt mitään kohistavaa ole. Historia on opettanut meille, ettei valtion laki aina välttämättä vastaa yleistä oikeuskäsitystä - sivistyneen ja oppineen ihmisen velvollisuus on nimenomaan kyseenalaistaa kaikki ja hyväksyä ainoastaan se, minkä todella kokee olevansa valmis hyväksymään, sillä sokea myötäily johtaa liian helposti etnisiin puhdistuksiin ja veriseen vihaan, kaikkeen muuhun kuin iloiseen rauhaan ja rakkauteen.

Mutta toisaalta, voiko hallituksen sisäministeri kyseenalaistaa lain menettämättä uskottavuuttaan poliitikkona? Kyllä ja ei. Yllä mainitulla tavalla tulkittuna puhe ei tosiaan millään tavalla hyökännyt Suomen lakia kohtaan, mutta pitkän linjan poliitikkona Räsäsen olisi kuitenkin pitänyt kyetä tajuamaan, että media tuskin puhetta aivan näin armollisesti tiivistää. Erityisesti kun puheessa viitattiin värittyneellä kielellä myös abortteihin ja siihen ikuiseen kiistakapulaan, eli homoseksuaalisuuteen.

Muutama vuosi sitten kuulin seuraavanlaisen viisauden: "erilaisuutta ei tarvitse hyväksyä, mutta se pitää sietää". Tästä median ja muidenkin ihmisten olisi ehkä hyvä ottaa oppia ennen eroja ja kohulööppejä. Räsäsen puheet saattavat vaikuttaa lukijasta täysin keskiaikaisen idioottomaisilta, mutta yksityishenkilönä - ja jopa poliitikkona - hänellä on oikeus omiin, uskonnollisesti värittyneisiin mielipiteisiinsä. Varsinaiset vihapuheet ovat asia erikseen, mutta julkisessa keskustelussa tulee olla aina tilaa myös niille mielipiteille, jotka eivät kaikkia miellytä, ja vaikka luterilaisen opin kahden regimentin pykälä pyrkiikin erottamaan uskonnon ja maallisen vallan tiukasti toisistaan, periaatteessa poliittisen mielipiteen perusteleminen vaikka islamilla on aivan yhtä oikein kuin sen perusteleminen kommunismillakin.

Vaikka ihmisten kykenemättömyys nähdä eroa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virallisen mielipiteen ja yksittäisen ihmisen näkemysten välillä surettaakin minua syvästi (ehkä olisi hyvä järjestää kertasharjoitusten tyylinen pikakurssi uskonnollisesta ja medialukutaidosta ja kutsua sinne jokainen sukupuoleen katsomatta?), jollain tavalla ymmärrän eronneitakin. Moniäänisessä kirkossa maltilliset mielipiteet hukkuvat aivan liian helposti, ja joskus on hyvin vaikeaa uskoa, että omalla äänellään voisi saada muuta huutavat kääntämään päätään. Tuntuu, että olisi parempi vain lähteä joukosta ja etsiytyä sinne, missä muut sanovat samaa, mutta ikävä totuus on, että tämä ei kuitenkaan muuta yhtään mitään. Jos ongelmana on kirkon liiallinen konservatiivisuus, ratkaisua olisi parempi hakea äänestyskopista kuin eropapereista, sillä vain ensimmäinen saa seuraavan sukupolven kirkon sanomaan: täällä olet rakastettu sellaisena kuin olet.

Toisaalta, minäkin etsin uuden klassikkokirjasuosikin luettuani, että Räsästä ja minua yhdistää mieltymyksemme Mika Waltarin erilaisia uskonnollisen heräämisen tapoja käsittelevä Feliks onnellinen. Liioittelua? Kyllä. Vitsi? Ehkä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Räsäsen kohu aiheutti muuten tilastollisen piikin eroakirkosta.fi:n palveluiden lisäksi myös tässä blogissa. Suhteellisen hauskaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti