torstai 16. toukokuuta 2013

Raiskauksesta ja sekä typeristä että rohkeista ihmisistä


Helsingin Sanomien torstai-liitteessä puhuttiin tänään (15.5. 2013) täyttä asiaa raiskauksesta. Aivan erityistä kiitosta ansaitsee – artikkelin kirjoittajan ja siihen haastateltujen asiantuntijoiden lisäksi – Kaisa, joka suostui antamaan kasvonsa ilmiölle, jolta sellaiset aivan liian usein jäävät puuttumaan. En ole pitkään aikaan kokenut olevani näin ylpeä minulle täysin tuntemattoman henkilön puolesta.

Artikkeli itsessään oli tosiaan kirjoitettu erinomaisesti ja se nosti esille monia sellaisia asenteita ja harhaluuloja, joiden korjaaminen olisi ensiarvoisen tärkeää. Vastakkain nostettiin muun muassa myytti pimeällä puistotiellä tapahtuvasta raiskauksesta, jonka tekijä on uhrille täysin tuntematon, ja Kaisan artikkelia rytmittävä esimerkki siitä, kuinka todellisuus on usein aivan toinen.

Olisi kai kuitenkin liikaa pyydetty, että kaikki ihmiset voisivat olla yhtä rohkeita ja kypsiä kuin Kaisa tai muut artikkelia varten haastatellut. Vaikka yhdeksänkymmentä prosenttia artikkelia varten laadittuun kyselyyn vastanneista piti raiskausta raiskauksena kaikissa tilanteissa, jäljelle jäi kuitenkin kymmenen prosenttia sellaisia ihmisiä, joiden maailmankuva tuntui olevan aivan kuin joltain historialliselta ajalta, jolloin naisella ei vielä ollut oikeutta omaan ruumiiseensa.

Artikkelissa puhuttiin myyttien lisäksi uhrien syyllistämisestä ennen ja jälkeen raiskaustapauksen. Vielä tänä päivänä on osittain vallalla asenne, jonka mukaan nainen voisi välttää raiskauksen pukeutumalla tietyllä tavalla tai käyttäytymällä tiettyjen normien mukaisesti – jokainen meistä muistane lutkamarssin ja siihen johtaneet tapahtumat. Nämä asenteet näkyivät läpi kyselyyn vastanneessa kymmenessä prosentissa ja heidän antamissaan kommenteissa. Eräs mies muun muassa kommentoi: ”Mikäli nainen on sen verran juovuksissa, että sammuu miehen sänkyyn, nainen ottaa itse vastuun, mitä yön aikana tapahtuu. Kukaan ei pakota juomaan.”

Ei, kukaan ei pakota juomaan, mutta toisaalta – pakottaako kukaan raiskaamaan puolustuskyvytöntä ja tajutonta naista? Minun silmissäni tällainen tekosyy, sillä muuta se ei ole, on suorastaan miehiä loukkaava. Naisena minä koen olevani kykenevä hillitsemään omat seksuaaliset haluni tilanteessa, jossa niitä ei ole soveliasta toteuttaa. Tai, jos halut nyt äityvät ylitsepääsemättömiksi, löytämään sellaisen seksikumppanin, joka vapaasta tahdostaan ja tajuissaan haluaa harrastaa seksiä kanssani. Eivätkö miehet pysty tällaiseen, jos naisten täytyy todella varoa sammumasta heidän sänkyihinsä? Ei tarkoittaa ei, ja jos kumppani on siinä kunnossa, ettei pysty sanomaan kyllä, sekin tarkoittaa ei. Jos tämän ymmärtäminen ja toteuttaminen on liian hankalaa, säälin ongelman kanssa kamppailevia syvästi.

Edellisen esimerkin lisäksi mukana oli myös kolme sellaista naisten antamaa kommenttia, jotka saivat minut häpeämään omaa sukupuoltani. Ensimmäinen naisista kirjoitti: ”Jos pari on naimisissa, en pidä tekoa yhtä rangaistavana kuin muissa tapauksissa.” ”Jos asiasta on jo sovittu, jälkeenpäin on turha purnata”, toinen väitti, ja kolmas taas kyseli: ”[…]kuinka paljon miehien täytyy sietää [kieltäytymistä]? Myös kieltäytymisen syy olisi hyvä tietää…” Vihjaillen näin ikävästi, että joskus syynä saattaisi olla valtapeli, ei todellinen haluttomuus.

Ja ehkä joskus syynä on todella valtapeli. ”En anna koska et tiskannut” kuulosta hieman huonolta parisuhdekomedialta, mutta syynä se on aivan yhtä hyvä kuin kaikki muutkin - ja kuten aivan missä tahansa muussakin tilanteessa, myös tässä ei ole todella ei, ja kieltäytymistä seurannut seksi raiskaus. Lyhyesti:


-          Onko kyseessä raiskaus, jos toisena osapuolena on poikaystävä/tyttöystävä/avopuoliso/aviopuoliso?
 - Kyllä.

-          Onko kyseessä raiskaus, jos asiasta on sovittu mutta juuri ennen seksiä ei teekään enää mieli ja tekee mieli ”purnata”?
 - Kyllä

-          Onko kyseessä raiskaus, jos vielä yhdynnän aloittaessa teki mieli, mutta kesken kaiken ei enää teekään ja yrittää kieltäytyä?
 - Kyllä.

-          Onko kyseessä raiskaus vaikka kumppani olisi joutunut olemaan pitkään ilman seksiä?
 - Kyllä.

-          Onko kyseessä raiskaus, vaikka syy kieltäytymiseen olisikin huono tai sitä ei olisi ollenkaan?
 - Kyllä.


Sama todetaan myös artikkelissa Kaisan antamalla, varsin simppelillä testillä, jonka perusteella raiskaus voidaan tunnistaa:

1.       Halusivatko molemmat osapuolet seksiä?
a)      Kyllä
b)      Ei

2.       Oliko seksiä?
a)      Kyllä
b)      Ei 

B + A on raiskaus, oli tilanne mikä tahansa, eikä siihen tarvitse lisätä mitään vihjailua tai hakea lieventäviä asianhaaroja, niin vaikeaa kun se on tuntunut olevan näiden kolmen naisen ymmärtää. Raiskaus ja muu seksuaalinen väkivalta ovat asioina niin vakavia, ettei kenenkään pitäisi joutua niitä kokemaan, eikä kenenkään uhriksi joutuneen tulisi koskaan kuulla mitään yllä mainittua – ei huomautuksia humalatilasta, vaatetuksesta, käytöksestä tai pari- tai työsuhteesta. Helsingin Sanomien artikkeli oli sikälikin ajankohtainen, että vajaa kuukausi sitten käynnistyi nuorille suunnattu Mun kroppa, mä päätän –kampanja. Ehkä tämä kampanja onnistuisi kasvattamaan meille sukupolven, jonka ei tarvitse turvautua tekosyihin, vaan joka voisi ymmärtää mitä keskinäinen kunnioitus ja oman kehon määräämisoikeus tarkoittavat.

” ”Meidän pitäisi puhua” tarkoittaa: ”mä aion nyt avautua ja sä vittu kuuntelet” ”, vitsailee Suomi-nainen-suomi-sanakirja.

 Ei tarkoittaa ei, oli kieli mikä tahansa. 


- - - - - 

Olen pahoillani venyneestä päivitystauosta. Huhtikuu meni minun osaltani älyttömän kiireisesti seurustelun ja söpöilyn merkeissä, mutta ehkä tilanne tästä nyt hieman tasoittuu. 
Ja jos muuten olette kiinnostuneita tietämään, kuinka paljon teen muistiinpanoja alkuperäiseen tekstiin tai sensuroin itseäni, tämä kuva selventänee asiaa hieman: 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti