tiistai 8. tammikuuta 2013

Yksilövapaudesta, islamista ja burkasta


Helsingin Sanomien siirtyminen tabloidikokoon oli yllättävän miellyttävä uudistus. Broadsheetiä oli vaikea käsitellä, jos lehden halusi lukea muuten kuin pöydän ääressä tai lattialla istuen, ja näilläkin tavoin lehden ylimmäisten rivien lukeminen ilman silmälaseja tuotti vaikeuksia. Nyt molemmat ongelmat näyttävät hävinneen, mutta täytyy myöntää, että tabloidikokoinen Hesari tuntui... no, kummalliselta.

Uudistuneessa lehdessä oli yksi uutinen, josta pidin aivan erityisesti. Kyseessä oli oikeusministeriön vastaus perussuomalaisten kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkalan kysymykseen naamioitumiskiellosta ja ensisijaisesti musliminaisten käyttämistä, kasvot peittävistä huiveista. Ministeriön kiitosta ansaitseva linja oli, että kasvot peittävien huivien kieltäminen olisi yksilön perusoikeuksiin puuttumista ja vaatisi näin todella painavan syyn - jota ei ole. Suomi ei siis ole kieltämässä niqabeja tai burkia, mikä minun mielestäni osoittaa ihailtavaa kypsyyttä ja kykyä ymmärtää vähemmistöjen tarpeita aikana, jona näkyvä uskonnollisuus tuntuu olevan jotain hyvin ei-haluttua.

Pettyneempi sai olla Helsingin Sanomien keskustelupalstalle lähetettyihin kommentteihin. Erityistä huomiota tunnuttiin kiinnittävän siihen, ettei Koraani varsinaisesti velvoita naista käyttämään peittävää huivia, vaan kyseessä on myöhemmin uskonnollisen selityksen saanut, alkujaan maallinen käytäntö.

Ja tämä on totta. Koraanista löytyy kehotus pukeutua siveellisesti, kuten Raamatustakin, mutta huivi on myöhempi lisä. Mielestäni tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei huivilla voisi olla uskonnollista merkitystä musliminaiselle. Aivan vastaavasti katolisen kirkon naispappeuskielto ei pohjaa Raamattuun vaan myöhempään perinteeseen, eli traditioon. Myöskään nykyiselle, "kristilliselle" avioliittomallille joka perustuu kahden tasavertaisen henkilön, miehen ja naisen*, molemminpuoliseen rakkauteen ja kunnioitukseen, on hankalaa löytää esikuvaa Raamatusta, jonka maailma oli moniavioinen ja naista alistava; yksiavioisuus on hellenistinen, eli periaatteessa pakanallinen, tapa, johon alkukristillinen yhteisö sopeutui. Näihin esimerkkeihin viitaten: Jos musliminainen siis haluaa käyttää kasvot peittävää huivia, koska kokee uskontonsa siihen velvoittavan, hänellä tulee olla siihen täysi oikeus - ja tätä oikeutta tulee kohdella kunnioittaen. Vastaavasti, kovaa ääntä pitävät kommentoijat, joiden Koraani- ja Islam-tietoisuus pohjaa muutamaan lööppiin ja suunnattomaan määrään ennakkoluuloja, eikä suinkaan kunnioitukseen tai todelliseen tietoon ja ymmärrykseen, voivat tukkia suunsa ja kasvaa aikuisiksi. Hiusten (tai kasvojen) peittäminen, niin kauan kuin se tapahtuu vapaaehtoisesti, ei ole alistava käytäntö sen enempää kuin esimerkiksi ultraortodoksisten juutalaismiesten tapa jättää ohimohiuksensa leikkaamatta.

On myös totta, että aina huivin käyttö ei perustu vapaaehtoiseen, vakaumuksen perusteella tehtyyn päätökseen. Joskus huivi saattaa todella olla alistettuna olemisen merkki. Tämä on ongelma siinä missä muukin (perhe)väkivalta. Ongelma ei kuitenkaan korjaudu kieltämällä huivin käyttöä julkisilla paikoilla. Päinvastoin, kielto lisäisi näiden jo valmiiksi alistettujen naisten ahdinkoa sulkemalla heidät koteihinsa, yhteiskunnan ulkopuolelle, ja tehden heistä näin entistä enemmän perheensä, sukunsa ja aviomiehensä mielivallan alaisia. Burka voi parhaimmillaan olla rohkeutta osoittava protesti, näkyvä sitoutuminen omaan uskontoon negatiivisesta palautteesta huolimatta, ja pahimmillaan naisen ainoa mahdollisuus päästä pois kotona odottavasta helvetistä. Oli asia kummin tahansa, kasvot peittävän huivin käyttökielto ei tee muuta kuin tarpeettomasti rajoita yksilövapautta.

* Mainittakoon, etten esimerkissäni puhu tällaisen avioliittomallinäkemyksen oikeellisuuden puolesta tai vastaan.

2 kommenttia:

  1. On hauskaa miten paljon eri mielipiteitä tuosta hesariuudistuksesta tuli. Olen lukenut niitä eri blogeista varmaan ainakin kymmenen :) Itse pidin uudistuksesta mutta monet eivät.

    VastaaPoista
  2. Se tosiaan tuntui aiheuttavan mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin. Vaan eiköhän mene kuukausi-pari ja viimeisetkin ovat unohtaneet että lehteä on joskus tarjottu suuremmassa muodossa -jos vain jätetään huomiotta ne muutamat herttaiset "olen tilannut lehteä vuodesta -45 ja kyllä se silloinen päätoimittaja osasi asiansa paremmin" -vakiomielensäpahoittajat.

    VastaaPoista