torstai 24. tammikuuta 2013

Tällä hetkellä


  • Olen kohta jo viikon ajan kirjoittanut blogipostausta, jota en tunnu saavan millään tyydyttävään muotoon. Tekstiä on kertynyt vajaat tuhat sanaa, mutta jotenkin tuntuu, etten välttämättä ole tarpeeksi kypsä kirjoittamaan haluamastani aiheesta.
  • Kuuntelen toistolla Youtubesta Kolmea pikku miestä, jonka muistin erään ystäväni mainittua tänään kappaleen Lenin-setä asuu Venäjällä. Kuten niin monet muutkin tulevat ja nykyiset historioitsijat, minäkin sairastan tuota kliseistä historianopiskelijan tautia, eli (kommunisti)propagandan ylenpalttista ihannointia. Kansainvälisen osaan laulaa ulkomuistista ja tietysti myös tarvittavalla mahtipontisuudella.
  • Olen hyvin väsynyt ja huomenna tulen olemaan vielä väsyneempi, sillä kello on jo hyvin paljon. Päiväunille ei kuitenkaan jääne aikaa, sillä ekumeenisen rukousviikon varjolla tarkoitukseni olisi käydä tutustumassa katoliseen jumalanpalvelukseen - ortodoksiseen messuun olisi ollut tarjolla mahdollisuus keskiviikkona (eilen), mutta missasin sen sekoilemalla kellonaikojen kanssa. Perjantaina vuorossa on Dance + Pray –messu, jota odotan sekä kauhulla että suuresti huvittuneena. Vastaavaan tilaisuuteen on muuten mahdollista päästä tutustumaan Helsingissäkin, maaliskuun neljäntenätoista päivänä, ihan näin pienimuotoisena mainoksena.
  •  Luen ties kuinka monetta kertaa Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaania, jonka kopion sain omakseni joululahjana. Opportunistina, enkä erityisen moraalisena sellaisena, inhoan suuresti kirjan päähenkilötärtä. Jos elämäni mies tarjoaisi minulle mahdollisuutta elää rikasta elämää Ranskan etelärannikolla naimattomana naisena, en miettisi kahdesti ennen kuin vastaisin myöntävästi ja pakkaisin laukkuni.
  •  Haluaisin lukea Tolstoin Anna Kareninan, jonka uuden elokuvaversion kävin katsomassa reilu viikko sitten ensi-illassa Oulussa. Pidin elokuvasta kovasti, vaikka minun olikin hankalaa tuntea myötätuntoa Annaa kohtaan ennen kuin vasta elokuvan lopussa, jossa tuotiin esille kuinka hänen motiivinsa eivät oikeastaan lainkaan eronneet Levinin, elokuvan toisen suurta rakkautta kokeneen henkilöhahmon, motiiveista, oli heidän rakkautensa lopputulos kuinka erilainen tahansa – tai Oblonskyn, jonka miehenä ei tarvinnut pelätä yhteiskunnallisen asemansa menettämistä tekojensa seurauksena. Ehkä tätä voitaisiin pitää tiettynä kaksinaismoralismina myös minun kannaltani; olisin valmis hyväksymään Edward Rochesterin aviorikoksen Kotiopettajattaren romaanissa, mutta Kareninan kohdalla se tuntuu puhtaasti väärältä. Miksi näin, siihen en osaa antaa vastausta.
  •  Myönnettäköön myös, että elokuva sai minut tuntemaan suurta ihastusta sekä Annan aviomiestä, Kareninia, että jo aikaisemmin mainitsemaani Leviniä kohtaan. Vanhemmissa poliitikoissa on sitä jotain, mutta Levinin kohdalla minua kiehtoi enemmän hänen ideologiansa ja idealistisuutensa, aitous jota elokuva korosti. (Mutta johon en välttämättä olisi tuntenut niin suurta vetoa, ellei elokuvassa oltaisi niin suuresti alleviivattu hahmojen sosiaaliluokan epäaitoutta ja teeskentelyä.) 
  • Yritän selittää itselleni, ettei tämänkaltaisen täytepostauksen kirjoittaminen ole huijaamista, sillä onhan tässä edes jonkin verran sisältöä. Olen yrittänyt parhaani mukaan kirjoittaa ”kunnollisia” postauksia, mutta aina se ei onnistu. Tavoitteeni on päivittää blogia vähintään kolmesti kuussa, mikä ei välttämättä ole erityisen helppoa sillä yhden postauksen kirjoittaminen, vaikka tekstit niin lyhyitä ja usein kirjoitusvirheellisiä ovatkin, vie parista tunnista useampaan päivään. Toivon syvästi, että ihmiset ymmärtäisivät tämän.
  • Haluaisin hieman ylpeästi mainita, että tätä blogia on aivan pian katsottu sataviisikymmentä kertaa. Ymmärrän ettei se ole erityisen paljoa, useilla blogeilla on yli sataviisikymmentä lukijaa, mutta olen kuitenkin todella iloinen ja otettu siitä, että ihmiset ovat olleet halukkaita lukemaan välillä hyvinkin naiiveja mielipiteitäni. Tarkoitukseni oli kiittää blogin ylittäessä sadan katsomiskerran rajan, mutta kyseinen merkkipaalu tuli ja meni ennen kuin ehdin saada raavittua postausta kasaan. Kiitos siis kaikille. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti