maanantai 19. marraskuuta 2012

Vastuuvapauslauseke

Tämä blogi on henkilökohtainen. Sillä en tarkoita, että ottaisin itsestäni kuvia alastomana tai haluaisin ajaa sinua pois, lukijani. Mitä tarkoitan on, että haluan tässä blogissani vapaasta ilmaista asioita, ajatuksia ja mielipiteitä, jotka muuten ehkä rajaisin hyvin pienen joukon tietoisuuteen - tai jättäisin jakamatta kokonaan. Yksi tällainen asia on uskonto ja minun suhteeni siihen. Monille minut netin kautta tunteville ihmisille tuskin tulee yllätyksenä, että olen luterilainen kristitty ja ehkä hieman myös körtti. Olen puhunut asiasta suhteellisen avoimesti esimerkiksi Radolan Uskotko Jumalaan -topikissa, sekä mahdollisesti myös muualla. Jollain tasolla olen kuitenkin aina - niin netissä kuin oikeassakin elämässä - pyrkinyt sensuroimaan itseäni, sillä koen uskonnollisuuden olevan nykyisessä yhteiskunnassamme yksityinen asia, eräänlainen julkinen salaisuus. Siihen, onko tämä salailu hyvä vai huono asia, en ota nyt kantaa.
Kyse ei kuitenkaan ole ainoastaan yhteiskunnan mentaliteetista, vaan myös omasta luonteestani, joka on aina vaatinut hyvin paljon yksityistä tilaa. Koen helposti yksityisten asioiden jakamisen ahdistavana ja tarpeettomana - ja toisaalta pidän hyvin monia asioita yksityisinä, vaikka ne muille olisivat julkisia. Mutta sellainen henkilö minä olen. Nyt haluan kuitenkin tehdä poikkeuksen ja puhua myös sellaisista asioista, joista muuten vaikenisin. Ensin haluan kuitenkin sanoa, että mitään mitä tässä blogissa sanon, en sano loukatakseni tai koska väittäisin sen olevan ainoa totuus. Mitä enemmän olen oppinut tuntemaan maailmaa, sitä enemmän olen kokenut tarvetta kyseenalaistaa ajatuksen yhdestä ainoasta totuudesta, sillä maailma näyttää olevan hyvin monimutkainen kokonaisuus. Otetaan esimerkiksi vaikka uskonto - muslimit sanovat uskontunnustuksessaan, ettei ole muuta jumalaa kuin Jumala, Allah, ja ehkä saman voisi kristitty muuttaa muotoon: "Ei ole muuta totuutta kuin Totuus." Viitaten tällöin kristilliseen jumalaan. Ja tietyllä tapaa minäkin uskon tähän, mutta toisaalta minua on aina kiehtonut ajatus yhdestä jumaluudesta, joka esittää itsensä ihmisille sellaisena, kuin nämä sen tarvitsevat. Gandhi puhui asiasta ja ehkä samanlaisen johtopäätöksen voisi vetää myös Raamatusta: Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen (eli täydellisen arvokkaaksi), mutta ehkä enemmän kyse on ihmisen tarpeesta luoda Jumalasta omanlaisensa kuva. Tämä ei kuitenkaan ole ateistinen mielipide, jossa ihminen luo olemattoman jumalan, vaan enemmän huomio ihmisen rajoittuneesta subjektiivisuudesta. Minulle on olemassa yksi kristillinen Jumala, mutta se ei kuitenkaan tee muiden jumalia yhtään sen enempää vääriksi kuin minun jumalaani universaalin oikeaksi. Koska todellakin, onko olemassa sellaista asiaa kuin yksi Totuus?

Tera lauloi kappaleessaan Jumalan kansaa: "Onko ihminen olemassa?/Onko muutakin kuin massa, jota punnitaan?/Millä sitä punnitaan?"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti